Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat julkaisseet oppaan vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden hyvistä käytännöistä Helmikuussa 2023. Tämä opas oli kauan kaivattu, sillä se selkeyttää hiilimarkkinoita niin ostajan kuin myyjänkin näkökannalta. Oppaan tarkoituksena on erityisesti parantaa kotimaisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta ja kannustaa hyvien käytäntöjen käyttöönottoa Suomessa. 

Mikäli et ole vielä ladannut ilmastosanastoamme, se kannattaa tehdä ennen kuin syvennyt oppaaseen. 

Koska hiilimarkkinoiden opas on hyvin pitkä ja kattava, halusimme lyhyemmässä artikkelimuodossa tuoda esille keskeisimmät asiat oppaasta. Hiilimarkkinat ovat alati muuttuva ala ja EU-tasolla on myös käynnissä lainsäädäntöprosesseja samanaikaisesti kuin raporttia on laadittu. On hyvä seurata näiden asetusten lopputulosta, sillä ne saattavat muuttaa käytäntöjä alalla.  

Alla lyhyt tiivistelmä kohdista oppaassa, tarkastathan tarkemmat yksityiskohdat suoraan oppaasta, sillä olemme tehneet tiivistelmän hyvin vapaamuotoisesti. 

Johdanto

Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii voimakkaampia ilmastotoimia sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Nykyiset toimet eivät riitä saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteita. 1,5 asteen lämpenemisen rajoittamisen tavoite on noussut keskiöön, mutta sen saavuttaminen vaatii kiireellisiä lisätoimia.

Toimijoiden tulisi ensisijaisesti vähentää omia päästöjään ja pienentää hiilijalanjälkeään. Vapaaehtoisilla hiilimarkkinoilla on rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, ja ne voivat vauhdittaa ilmastotoimia. Vapaaehtoisten ilmastotekojen suosio on kasvanut yritysten ja muiden toimijoiden keskuudessa.

Vapaaehtoisista hiilimarkkinoista on yli 20 vuoden kokemus, ja niiden avulla voidaan edistää ilmastohyötyjä. Vapaaehtoisten ilmastotekojen tukeminen on tärkeää, ja siihen liittyviä hyviä käytäntöjä on hyvä noudattaa. Raportti on kooste kansainvälisistä hyvistä käytännöistä ja pyrkii edistämään niiden noudattamista Suomessa. Raportti on kirjoitettu vuoden 2022 tietojen perusteella, ja se kattaa kolme kohderyhmää: ilmastoyksiköiden tuottajat, käyttäjät ja kuluttajat.

Keskeiset käsitteet

Raportissa keskitytään ilmastoyksiköihin, jotka edustavat vapaaehtoisia ilmastotoimia, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähennystä ja hiilenpoistoa. Nämä yksiköt täytyy täyttää tietyt minimikriteerit, kuten lisäisyys ja pysyvyys. Useat sertifiointiohjelmat arvioivat näitä toimia. Organisaatiot voivat ostaa ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta ja tehdä niihin liittyviä väittämiä, kuten kumoutumisväittämä ja kansallinen ilmastotukiväittämä.

Kumoutumisväittämä: Tämä tarkoittaa tietyn kohteen tai tahon päästöistä aiheutuvan ilmastohaitan kumoamista käyttämällä vähintään kyseisiä päästöjä vastaava määrä ilmastoyksiköitä. Nämä yksiköt eivät sisälly minkään maan ilmastotavoitteen seurantaan. Hiilineutraaliusväittämä on erityinen kumoutumisväittämä, joka kattaa kohteen päästöt kokonaan.

Kansallinen ilmastotukiväittämä: Väittämä, joka tarkoittaa vapaaehtoisten ilmastotekojen tukemista käyttäen ilmastoyksiköitä. Nämä yksiköt auttavat tiettyä maata saavuttamaan ilmastotavoitteensa ja lasketaan mukaan maan ilmastotavoitteiden seurantaan. Väittämän esittäjä tukee kansallisia ilmastotavoitteita ostamalla minimikriteerit täyttäviä ilmastoyksiköitä, mutta ei laske yksiköiden hillintätuloksia omien päästöjensä kumoamiseen.

Hyvät käytännöt yksiköiden tuottajille

EU-sääntely: Marraskuussa 2022 Euroopan komissio esitti ehdotuksen hiilenpoistojen sertifiointia koskevaksi asetukseksi, joka sisältää neljä keskeistä minimikriteeriä sertifioitaville hiilenpoistoille, tunnetaan nimellä QU.A.L.ITY -kriteeristö. Ehdotuksen mukaan organisaatiot saavat käyttää vain tietyt kriteerit täyttäviä yksiköitä, jotka on sertifioitu EU:n hyväksymän ohjelman mukaisesti. Ei-sitovan direktiivin 2005/29/EY tulkinta- ja soveltamisohje käsittelee ilmastoyksiköiden minimikriteerejä ja korostaa hiilineutraaliusväittämien mahdollisia ongelmia. Euroopan komissio on ehdottanut päivityksiä direktiiviin.

Hyvät käytännöt

Kansainvälisiä käytäntöjä ilmastoyksiköiden minimikriteereistä on kehitetty valtioiden toimesta, esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ja Pariisin sopimuksen mukaisesti. Ei-valtiolliset toimijat, kuten Gold Standard ja Verified Carbon Standard, ovat myös luoneet omia sertifiointiohjelmiaan. Eri ohjelmat, kuten CDM ja GS4GG, arvioivat kriteerien täyttymistä eri tavoin. Lisäksi on olemassa aloitteita, kuten CCQI ja ICVCM, jotka keskittyvät laatukriteerien arviointiin, ja II-AMT, joka kehittää työkaluja Pariisin sopimuksen kriteerien täyttämiseksi.

Alla suositukset kriteereistä joita ilmastoyksiköiden (kompensaatioyksikköjen) tulee täyttää. Suositukset koskevat siis sertifioituja yksikköjä joita käytetään ilmastoväittämien tekoon.

Lisäisyys

Ilmastoyksiköiden on osoitettava, että ne tuottavat lisäisiä ilmastohyötyjä, eli päästövähennyksiä tai hiilenpoistoja, jotka eivät olisi toteutuneet ilman kyseistä hanketta tai toimintaa. Pääpiirre on että hillintätoimi ei ole lisäinen mikäli sen toteuttamista vaaditaan laissa tai jos hanke saa valtion tukea.

(Lue mitä lisäisyys tarkoittaa Havulatvan hankkeissa)

Vankka perusura

Perusura kuvaa todennäköistä tilannetta ilman tietyn hillintätoimen toteutumista ja toimii vertailukohtana arvioitaessa vapaaehtoisten ilmastotekojen tuottamaa ilmastohyötyä. Se on laskennallinen arvio päästöjen tai hiilenpoistojen kehityksestä ilman kyseistä toimea. EU:n sääntelyn mukaan perusuran määrittäminen on keskeinen osa hiilenpoistojen sertifiointia, ja se voi olla joko standardoitu tai hillintätoimikohtainen. Hyvien käytäntöjen mukaan perusuran tulisi ottaa huomioon nykyiset ja tulevat politiikkatoimet, lainsäädännön vaatimukset ja olla konservatiivinen. Kansainväliset ja kansalliset sertifiointiohjelmat ovat kehittäneet menetelmiä perusuran määrittämiseen ja laskentaan. Suomessa ei ole vielä tehty päätöksiä kansallisista perusurista, mutta ne voivat helpottaa hillintätulosten tuottajien työtä ja yhdenmukaistaa laskennan perusteita.

Vankka laskentamenetelmä

Päästövähennysten ja poistojen laskennassa korostetaan vankan laskentamenetelmän merkitystä. Tämä tarkoittaa, että laskennassa tulisi käyttää tunnustettuja ja soveltuvia menetelmiä, jotka on kehitetty esimerkiksi kansainvälisissä tai kansallisissa sertifiointiohjelmissa. EU:n komissio on esittänyt tiukkoja kriteereitä hiilenpoistojen laskennalle. Heidän ehdotuksensa mukaan laskennan tulisi olla asianmukaista, tarkkaa, täydellistä, johdonmukaista ja vertailukelpoista. Lisäksi komissio suosittaa käytettäväksi ainoastaan heidän itsensä kehittämiä tai hyväksymiä laskentamenetelmiä.

Hillintätoimilla on keskeinen rooli hiilen poistossa. On tärkeää, että hillintätoimi tuottaa nettohyödyn ja tämä nettohyöty voidaan laskea tietyllä kaavalla. Esimerkiksi Carbon Credit Quality Initiative (CCQI) ja ICVCM:n luonnos tarjoavat ohjeistuksia laskentamenetelmien laadulle. EU:n komissio aikoo myös kehittää omia laskentamenetelmiään, jotka täyttävät heidän asettamansa yleiset kriteerit.

Seuranta ja raportointi

Seurantatulokset tulee kirjata läpinäkyvästi seurantaraporttiin, ja näiden tulosten tulee olla todennettavissa riippumattoman tahon toimesta. EU:n komissio on esittänyt tiukkoja vaatimuksia hillintätoimien seurannalle, ja se suosittelee käyttämään EU:n ohjelmien alla kehitettyjä seurantajärjestelmiä. Erityisesti LULUCF-asetus tarjoaa ohjeita hiilidioksidin poistojen seurantaan ja raportointiin. Seurantaraportissa tulee esittää selkeästi hillintätoimen tuottamat tulokset hiilidioksidiekvivalenttitonneina sekä laskennassa käytetyt parametrit. Kansainväliset ohjeet, kuten Carbon Credit Quality Initiative (CCQI) ja ICVCM:n luonnos, korostavat seurantaraportin läpinäkyvyyttä ja tietojen todennettavuutta. Seurantakauden pituus ja seurantaraportin tarkistusprosessi määritellään valitun sertifiointiohjelman sääntöjen mukaisesti.

Pysyvyys

Pysyvyys on keskeinen tekijä ilmastoyksiköiden arvioinnissa, ja hillintätulosten tulisi olla mahdollisimman pysyviä, jotta ne olisivat tehokkaita ilmastonmuutoksen hillinnässä. Pysyvyysriskejä, kuten hiilivarastojen mahdollista vapautumista ilmakehään, tulee aktiivisesti seurata ja hallita. EU:n komissio on laatinut ehdotuksen hiilenpoistojen sertifiointiin liittyen, joka sisältää kriteerejä poistojen pysyvyydestä ja pitkän aikavälin varastoinnista. Tämä ehdotus korostaa hiilen varastoinnin kestoa ja siihen liittyviä riskejä, ja tarjoaa ohjeita hillintätulosten seurantaan ja raportointiin. Kansainväliset ohjeet, kuten Carbon Credit Quality Initiative (CCQI) ja ICVCM, tarjoavat suosituksia pysyvyyteen liittyvien riskien hallintaan ja korvausmekanismeihin. On tärkeää, että hillintätoimen kehittäjä arvioi hillintätulosten pysyvyyden ja siihen liittyvät riskit, ja ottaa huomioon erilaiset sertifiointiohjelmat ja niiden vaatimukset pysyvyyden suhteen. Pysyvyyden varmistamiseksi on kehitetty erilaisia mekanismeja, kuten ilmastoyksikköpuskureita ja väliaikaisia yksiköitä.

Hiilivuodon välttäminen

Hiilivuodon välttäminen on keskeistä vapaaehtoisissa ilmastotoimissa, jotta toimet eivät aiheuta kasvihuonepäästöjen lisääntymistä tai hiilinielun vähenemistä toisaalla. Erityisesti metsä- ja maankäyttösektorin hillintätoimissa hiilivuodon riski on otettava huomioon. EU:n komissio on laatinut ehdotuksen, joka korostaa hiilivuodon huomioimista hillintätuloksen laskennassa, erityisesti maankäyttösektorin hillintätoimissa. Kansainväliset standardit, kuten VCS ja Carbon Credit Quality Initiative (CCQI), tarjoavat ohjeita hiilivuodon arviointiin ja hallintaan. CCQI:n mukaan hiilivuodon arviointi tulisi tehdä tieteellisesti ja konservatiivisesti. ICVCM:n luonnos ilmastoyksiköiden laatukriteereiksi ehdottaa kaksivaiheista lähestymistapaa hiilivuodon arviointiin ja hallintaan.

Aitous, riippumaton todentaminen ja sertifiointi

Suositus on että päästövähennys tai hiilenpoisto on todella toteutunut ennen kuin sitä vastaava yksikkö käytetään ilmastoväittämien esittämiseen. Hillintätulosten on oltava riippumattoman kolmannen osapuolen todentamia ennen niiden hyväksymistä. EU:n sääntely korostaa hiilenpoistojen aitoutta, luotettavuutta ja läpinäkyvyyttä. Komission ehdotuksen mukaan hiilenpoistojen on täytettävä EU:n hiilenpoistojen sertifiointiohjelman kriteerit ja ne on todennettava ja sertifioitava riippumattoman osapuolen toimesta. Tavoite olisi, että sertifiointiohjelmien olisi perustettava ja ylläpidettävä keskenään
yhteensopivat julkiset rekisterit yksiköille. Sertifiointi tarkoittaa sertifiointiohjelman antamaa lausuntoa minimikriteerien täyttymisestä, jonka perusteella yksiköt lasketaan liikkeelle ja kirjataan rekisteriin.

(Lue Havulatvan ilmastoyksiköiden sertifioinnista)

Kaksoislaskennan välttäminen

Välttäminen tarkoittaa, että samaa hillintätulosta tai hiilenpoistoa ei oteta huomioon useampaan kertaan eri järjestelmissä tai tavoitteissa. Erityisesti kaksinkertainen liikkeellelasku ja käyttö ovat huolenaiheita, sillä ne tarkoittavat, että samaa yksikköä ei tulisi laskea liikkeelle useita kertoja eri sertifiointiohjelmien kautta eikä sitä tulisi käyttää useita kertoja eri ostajien toimesta.

EU:n sääntelyssä kaksoislaskentaa käsitellään laajasti. Komissio on ottanut asian esille hiilenpoistojen sertifiointia koskevassa asetusehdotuksessaan. Ehdotuksessa korostetaan, että petokseksi katsotaan tilanne, jossa sama hillintätulos johtaa useamman yksikön myöntämiseen saman sertifiointiohjelman puitteissa tai on rekisteröity useampaan ohjelmaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että sertifiointiohjelmat käyttävät yhteensopivia rekistereitä kaksoislaskennan välttämiseksi.

Kaksinkertainen hyväksiluku voidaan välttää asianmukaisilla väittämillä, kuten kansallisella ilmastotukiväittämällä.

(Lue kaksoislaskennan artikkelimme)

Merkittävän haitan välttäminen

Hillintätoimilla pyritään välttämään negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, talouteen ja sosiaalisiin tekijöihin. On tärkeää, että nämä toimet eivät vaaranna kestävän kehityksen arvoja, kuten luonnon monimuotoisuutta tai kulttuurisia arvoja. EU:ssa on ohjeistusta merkittävän haitan välttämisestä, erityisesti kestävän rahoituksen sääntelyssä. Komissio on esittänyt, että hiilenpoistotoimilla tulisi olla kestävyyden vähimmäisvaatimukset, jotka tukevat kestävän kehityksen tavoitteita. On tärkeää osallistaa paikallisyhteisöjä ja sidosryhmiä hillintätoimen suunnitteluun ja toteutukseen. Kansainväliset ohjeet, kuten Carbon Credit Quality Initiative (CCQI) ja ICVCM:n luonnos, tarjoavat lisäohjeita sosiaalisten ja ympäristöriskien arvioinnista ja hallinnasta.

Hyvät käytännöt yksiköiden käyttäjille ja väittämien esittämiselle

• Omien päästöjen kattava ja luotettava laskenta: Tämä osio korostaa, että organisaatioiden on laskettava päästönsä kattavasti ja luotettavasti. Tämä sisältää kaikki merkittävät suorat ja epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt. Luotettava laskenta on välttämätöntä, jotta voidaan määrittää realistiset ja saavutettavissa olevat vähennystavoitteet sekä varmistaa, että raportoidut päästövähennykset ovat todellisia ja todennettavissa. (lue hiilijalanjäljen laskenta palvelustamme)
• Omien päästövähennysten priorisointi: Organisaatioiden tulisi ensisijaisesti pyrkiä vähentämään omia päästöjään ennen kompensointia vapaaehtoisilla markkinoilla. Tämä tarkoittaa, että ensin tulisi toteuttaa kaikki kustannustehokkaat toimenpiteet omien päästöjen vähentämiseksi.
• Ilmastotavoite ja ilmastotiekartta: On suositeltavaa, että organisaatiot asettavat selkeät, mitattavat ja aikataulutetut ilmastotavoitteet. Tämän tulisi sisältää tiekartta siitä, miten tavoitteet saavutetaan, mukaan lukien suunnitelmat omien päästöjen vähentämiseksi ja mahdolliset kompensointitoimenpiteet.
• Laadukkaiden yksiköiden käyttö: Kun kompensointia käytetään, on varmistettava, että käytetyt yksiköt ovat laadukkaita. Tämä tarkoittaa, että päästövähennykset ovat todellisia, pysyviä, lisäisiä ja että ne on varmennettu luotettavalla kolmannen osapuolen toimesta.
• Hyvien markkinointikäytäntöjen soveltaminen ja uskottavat väittämät: Organisaatioiden tulisi kommunikoida avoimesti ja rehellisesti ilmastotoimistaan ja välttää harhaanjohtavia väittämiä. Tämä sisältää selkeän ja ymmärrettävän tiedon siitä, miten päästövähennykset on saavutettu ja miten kompensointi on toteutettu. (lue artikkelimme viherpesusta)
• Läpinäkyvä, ymmärrettävä ja riittävän yksityiskohtainen raportointi: Organisaatioiden tulisi raportoida ilmastotoimistaan säännöllisesti ja yksityiskohtaisesti, mukaan lukien omat päästövähennykset ja kompensointitoimenpiteet. Raportoinnin tulisi olla riittävän yksityiskohtaista, jotta sidosryhmät voivat arvioida organisaation ilmastotoimien todellista vaikutusta.

Kuluttajan näkökulmasta

• Mitä kuluttajan tulee tietää ilmastoväittämistä:
  • Kuluttajien on tärkeää ymmärtää ilmastoväittämien merkitys ja se, miten ne vaikuttavat heidän valintoihinsa. Tämä sisältää tietoisuuden siitä, miten yritykset käyttävät ilmastoväittämiä markkinoinnissa ja miten nämä väittämät heijastavat yrityksen ilmastotoimia.
  • On tärkeää, että kuluttajat ymmärtävät eri tyyppiset ilmastoväittämät, mukaan lukien päästövähennykset, hiilensidonta, uusiutuvan energian käyttö ja muut vastaavat strategiat.
  • Kuluttajien tulisi olla tietoisia siitä, että jotkut ilmastoväittämät voivat olla harhaanjohtavia ja että on olemassa standardeja ja sertifiointeja, jotka auttavat varmistamaan väittämien aitouden.
• Mitä eri ilmastoväittämiä on olemassa:
  • Dokumentti käsittelee useita erilaisia ilmastoväittämiä, kuten hiilineutraalius, päästöttömyys, “vihreä” energia, regeneratiiviset käytännöt ja muut.
  • Jokaisella väittämällä on omat kriteerinsä ja standardinsa, ja ne voivat perustua erilaisiin laskentamenetelmiin ja kompensaatioihin.
• Mitä tietoja väittämien tukena tulisi olla:
  • Väittämien tulee perustua luotettavaan tietoon ja läpinäkyviin laskentamenetelmiin.
  • Yritysten tulisi pystyä osoittamaan, miten ne ovat saavuttaneet ilmastoväittämissään esitetyt tavoitteet, mukaan lukien käytetyt standardit ja sertifioinnit.
  • Kuluttajille tulisi tarjota selkeää tietoa siitä, miten he voivat tarkistaa väittämien paikkansapitävyyden.
• Näet ilmastoväittämän: mitä se tarkoittaa:
  • Kuluttajien tulisi ymmärtää, mitä eri ilmastoväittämät tarkoittavat ja miten ne eroavat toisistaan.
  • On tärkeää tunnistaa, milloin väittämät ovat perusteltuja ja milloin ne voivat olla harhaanjohtavia tai liioiteltuja.
  • Kuluttajien tulisi olla kriittisiä ja harkita, vastaavatko yritysten ilmastoväittämät todellisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tilannekartoitus

• Yleiskatsaus: Suomessa käytetään ilmastoväittämiä markkinoinnissa sekä yritysten että tuotteiden ja palveluiden osalta. Kuitenkin, niiden määritelmissä on epäselvyyksiä, jotka aiheuttavat sekaannusta sekä yritysten että kuluttajien keskuudessa. Tutkimusten mukaan vain kolmasosa kuluttajista luottaa näihin väittämiin, ja yritykset kokevat niiden käytön haastavana, kaivaten tarkempia ohjeita.
• Lainsäädäntö ja Viherpesu: Ilmastoväittämien tulee olla selkeitä, yksiselitteisiä ja todenperäisiä, ja niiden tulee kestää tarkistus. Jos ne eivät täytä näitä kriteerejä, niitä voidaan pitää harhaanjohtavina tai “viherpesuna”.
• Ilmastoväittämien Käyttäjät ja Käyttö: Suurin osa ilmastoyksiköistä menee yritysten käyttöön, ja niitä käytetään pääasiassa päästöjen kumoamiseen. Vaikka yksiköiden käyttö on kasvanut, se on edelleen vähäistä verrattuna maan kokonaispäästöihin. Yksiköiden käyttöön vaikuttavat tekijät ovat yrityksen arvot, strategia, maineenhallinta, kustannussäästöt ja tehokkuus.
• Ilmastoväittämien Syvyys ja Asianmukaisuus: Ilmastoväittämien arvioinnissa tarkastellaan niiden syvyyttä (kuinka paljon tietoa tarjotaan) ja asianmukaisuutta. Monitulkintaiset tai tarkentamattomat väittämät luokitellaan mataliksi, kun taas tarkemmat tiedot tai kolmannen osapuolen myöntämät ympäristömerkit nähdään syvinä väittäminä. Epäasialliset väittämät ovat monitulkintaisia, puutteellisia tai suoranaisesti valheellisia.
• Väittämien Läpinäkyvyys ja Paikkansapitävyys: Läpinäkyvyys on keskeistä, jotta asiakkaat voivat varmistaa väittämien todenperäisyyden. Usein yritykset jättävät tarjoamatta tarvittavaa tietoa, mikä tekee väittämistä epäselviä tai harhaanjohtavia. Tämä koskee erityisesti hiilineutraaliusväittämiä, joissa puuttuu tietoja päästölaskennasta, vähennystavoitteista tai tulevaisuuden suunnitelmista.

Suositukset väittämien kehittämiseen ja valvontaan

Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) valvoo kuluttajasuojaa ja edistää säännösten noudattamista ennaltaehkäisevällä informoinnilla ja jälkikäteisellä valvonnalla. Ilmastoväittämien valvonta on haastavaa puuttuvan yhtenäisen arviointiperustan vuoksi, mutta uusi raportti hyvistä käytännöistä voi parantaa tilannetta. EU:n uudet hankkeet ja yritysten vapaaehtoinen sitoutuminen hyviin käytäntöihin voivat myös selkeyttää ilmastoväittämien valvontaa ja tehostaa kuluttajansuojaa.

Uskottavien ilmastoväittämien tulisi perustua kansainvälisiin minimikriteereihin ja riippumattomaan sertifiointiin. Rekisterit, jotka dokumentoivat hyväksytyt ilmastoyksiköt, auttavat varmistamaan väittämien luotettavuuden. EU ehdottaa käyttämään vain hyväksyttyjä sertifiointiohjelmia, ja jotkut maat, kuten Ranska ja Australia, ovat jo ottaneet käyttöön kansallisia ohjelmia. Mahdolliset kansalliset sertifiointijärjestelyt vaativat kuitenkin perusteellista oikeudellista arviointia ja EU:n säännösten noudattamista.

Tämä raportti korostaa, että ilmastoväittämien ja -käytäntöjen standardit ovat jatkuvassa muutoksessa, ja organisaatioiden on pysyttävä ajan tasalla ja mukautettava toimintaansa. EU on tiukentamassa sääntelyä, mikä luo mahdollisuuksia laadun parantamiseen ja vastuullisuuden korostamiseen. Organisaatioiden tulisi viestiä avoimesti sitoumuksistaan, osallistua aktiivisesti uusien käytäntöjen kehittämiseen ja yhteistyöhön sidosryhmien kanssa. Kansallinen ilmastomerkki ja yhtenäiset viestintästandardit voivat lisätä luottamusta ja selkeyttä. Organisaatiot voivat osoittaa sitoutumisensa ilmoittamalla julkisesti tavoitteistaan, toimistaan ja saavutuksistaan ilmastostrategiansa osalta.