Käytämme paljon sanaa lisäisyys hankkeidemme yhteydessä. Saatat pohtia mitä se oikein tarkoittaa. Lisäisyys viittaa siihen, että päästövähennystä ei olisi tapahtunut luonnostaan tai sitä ei olisi toteutettu ilman hankettamme. Miten sitten määrittelemme mikä on lisäistä?

Lisäisyys määritellään perusuran kautta, joka on laskennallinen arvio hiilinielun muutoksista ilman tiettyä toimenpidettä. Vain perusuran ylittävä osa hiilinielua on lisäistä. Perusura tarkoittaa laskennallista arviota päästöjen tai hiilinielun muutoksista ilman tiettyä toimenpidettä.

Metsä sitoo hiilidioksidia tietyn määrän vuodessa. On myöskin alueita jotka ovat hiilenlähteitä, eli hiiltä vapautuu enemmän kuin sitä sitoutuu. Metsän kasvua mitataan säännöllisin väliajoin Suomessa ja näin saadaan laskettua keskimääräisiä lukuja hiilensidonnalle. 

Kun luomme hankkeen, saamme metsän sitomaan enemmän hiiltä ilmakehästä kuin mitä se normaalisti sitoisi. Eli tämän keskiarvon ylittävä määrä on lisäistä. 

Lisäisyyden periaatteen noudattaminen varmistaa, että ilmastotyöllä saavutetaan todellisia vaikutuksia. Se auttaa välttämään tilanteita, joissa toimenpiteet eivät todellisuudessa muuta mitään, vaan ainoastaan toistavat jo tehtyjä asioita. 

Esimerkki tilanteesta jossa hanke ei ole aina lisäistä: Toimi, johon nostetaan valtion tukea, ei ole lisäinen. Esimerkkinä tästä on metsänistutus. Jos hankkeeseen saadaan valtiolta metsitystukea, se ei ole lisäistä. Metsänistutus on normaalia metsänhoitoa, se ei itsessään täytä vaatimusta lisäisyydestä. Lisäisyyden kriteerit voivat kuitenkin täyttyä mikäli metsä istutetaan joutoalueelle, jossa ei tapahdu luonnollista metsittymistä ja on metsätalouskäytön ulkopuolella eikä saa valtion tukea.